Neh 5 | FinSTLK2017 | STEP | Kansa ja heidän vaimonsa nostivat suuren metelin juutalaisia veljiään vastaan.

Nehemiah 5

Pantatun omaisuuden palauttaminen köyhille

1 Kansa ja heidän vaimonsa nostivat suuren metelin juutalaisia veljiään vastaan. 2 Muutamat sanoivat: "Meitä, poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän täytyy saada viljaa, että meillä olisi mitä syödä pysyäksemme hengissä." 3 Toiset sanoivat: "Peltomme, viinitarhamme ja talomme meidän täytyy pantata saadaksemme viljaa nälkäämme." 4 Toiset sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata kuninkaan veroihin rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan. 5 Ovathan meidän ruumiimme veljiemme ruumiitten veroisia ja lapsemme heidän lastensa veroisia, ja katso, kuitenkin meidän täytyy antaa poikamme ja tyttäremme orjiksi. Tyttäriämme onkin jo annettu orjuuteen, emmekä voi sille mitään, koska peltomme ja viinitarhamme ovat toisten käsissä."

6 Kun kuulin heidän valituksensa ja nämä puheet, vihastuin kovin. 7 Harkittuani mielessäni tätä asiaa nuhtelin ylimyksiä ja esimiehiä ja sanoin heille: "Tehän kiskotte kukin veljeltänne korkoa." Panin toimeen suuren kokouksen heitä vastaan. 8 Sanoin heille: "Me olemme, sen mukaan kuin olemme voineet, ostaneet vapaiksi juutalaisia veljiämme, joita oli myyty pakanoille. Tekö nyt myytte veljiänne, ja täytyykö heidän myydä itsensä meille?" He olivat vaiti eivätkä voineet vastata mitään. 9 Sanoin: "Ette tee siinä hyvin. Teidänhän tulisi vaeltaa Jumalamme pelossa jo pakanoiden, vihollistemme, häväistyksen tähden. 10 Myös me, minä, veljeni ja palvelijani, olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa. Luopukaamme tästä saatavasta. 11 Luovuttakaa heille jo tänä päivänä heidän peltonsa, viinitarhansa, öljypuunsa ja talonsa, ja luopukaa rahan korosta sekä viljasta, viinistä ja öljystä, jonka olette heille lainanneet."

12 He vastasivat: "Luovutamme ne emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme, kuten olet sanonut." Sitten minä kutsuin papit ja vannotin heidät tekemään näin.

Nehemian anteliaisuus

13 Minä myös pudistin liepeeni ja sanoin: "Jokaisen, joka ei tätä sanaa täytä, pudistakoon Jumala näin pois hänen talostaan ja vaivannäkönsä hedelmistä. Hän tulkoon tällä tavalla pudistetuksi ja tyhjennetyksi." Koko seurakunta sanoi: "Aamen", ja ylisti Herraa. Kansa teki, kuten oli sanottu.

14 Myöskään en minä eivätkä veljeni siitä päivästä asti, jona minut määrättiin olemaan heidän käskynhaltijanaan Juudan maassa, siis kuningas Artahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta aina hänen kolmanteenkymmenenteen toiseen hallitusvuoteensa saakka eli kahtenatoista vuotena, emme syöneet käskynhaltijalle tulevaa ruokaa. 15 Sillä aikaisemmat käskynhaltijat, jotka olivat olleet ennen minua, olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä sekä vielä neljäkymmentä hopeasekeliä. Heidän palvelijansakin olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, sillä pelkäsin Jumalaa. 16 Jatkoin myös tämän muurin tekemistä, emmekä ostaneet mitään peltoa. Kaikki palvelijani olivat kokoontuneet sinne työhön. 17 Myös sata viisikymmentä miestä, juutalaisia ja esimiehiä, söi pöydässäni sekä ne, jotka ympärillämme olevista pakanakansoista tulivat luoksemme. 18 Se, mitä päivittäin valmistettiin ruuaksi, nimittäin härkä ja kuusi valiolammasta sekä lintuja, valmistettiin kustannuksellani, ja joka kymmenes päivä hankittiin runsaasti kaikenlaisia viinejä. Mutta siitä huolimatta en vaatinut itselleni käskynhaltijalle tulevaa ruokaa, koska työ painoi raskaasti tätä kansaa. 19 Muista, Jumalani, hyväkseni kaikki, mitä olen tehnyt tämän kansan puolesta.